Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

 

 

 

 

Kun Euroopan Unioniin vuonna 1994 liityttiin, uskoteltiin, että kyseessä on kansallisvaltioiden yhteenliittymä vakaan ja turvallisen Euroopan takaamiseksi, eikä missään nimessä liittovaltio. Vuosien saatossa olemme saaneet todistaa, että nämä väitteet ovat olleet vain sanahelinää; Suomi on menettänyt oman valuuttansa, päässyt euron vakauttamiseksi takaamaan keski-eurooppalaisia pankkeja ja menettänyt itsenäisen lainsäädäntövaltansa vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Nyt, kun Iso-Britannia tekee lähtöään EU:sta ja kansallismieliset puolueet ovat voittaneet vaaleja ympäri Eurooppaa, federalistit ovat alkaneet huutaa kurkku suorana, miten "EU:n integraatiota pitää syventää". Perussuomalaisten mielestä yksiselitteisesti ei pidä. Euroopan Unionin muhkeaa hallintoa pitää sen sijaan tuntuvasti karsia ja palauttaa EU vastaamaan alkuperäistä tarkoitustaan sisämarkkina-alueena, jossa tehdään yhteistyötä itsenäisten kansallisvaltioiden välillä ja vaalitaan eurooppalaista kulttuuria ja sivistystä.

Jos liittovaltiokehitys jatkuu ja Suomen kansan enemmistö niin vaatii, EU:sta voidaan myös erota. Sitä ennen on kuitenkin hyvä suunnitella askelmerkit hallittuun eroon. 

 

 

 

 Suomen ei tule enää olla EU:n nettomaksaja. Vuonna 2017 Suomen nettomaksu EU:lle oli 275 miljoonaa euroa, ja vain kolmena vuonna vuodesta 1995 lähtien Suomi on ollut nettosaaja Euroopan Unionissa. Suomen jäsenyyden aikana olemme maksaneet EU:lle suomalaisten veronmaksajien rahoja 5 691 000 000 euroa eli yli 5 ja puoli miljardia euroa. 

 

Suomen nettomaksut EU:lle jäsenyyden aikana. Lähde: https://eurooppatiedotus.fi/suomi-ja-eu/suomen-eu-jasenmaksut/Suomen nettomaksut EU:lle jäsenyyden aikana. Lähde: https://eurooppatiedotus.fi/suomi-ja-eu/suomen-eu-jasenmaksut/

 

Koska Suomi on toiminut maksajan roolissa, tulee Suomen tulevana EU-kautena hakea ja saada rahoitusta erityisesti

-          suomalaisen maatalouden tukemiseen, erityisesti pien- ja lähitilat

-          syrjäseutujen kehittämiseen

-          liikenneyhteyksien (tiet, rautatiet, valokuituverkko) kehittämiseen

-          koulutukseen, TKI-toimintaan

Paras vaihtoehto on se, että Suomen jäsenmaksuosuutta lasketaan merkittävästi ja rahat käytetään kansallisesti juuri niihin kohteisiin, joissa meillä on kehitettävää. Emme tarvitse eurooppalaista byrokratiakoneistoa kierrättämään verorahojamme ja vieläpä määrittelemään niiden käytöstä. Oma ja riittävä maatalous on puolestaan huoltovarmuuskysymys mutta myös ilmastoystävällinen vaihtoehto.

 

 

Euroopan Unionin roolia paisuneena direktiivikoneistona saa ja pitääkin kyseenalaistaa. Suurin osa suomalaisesta lainsäädännöstä tulee suoraan EU:lta joko pakollisena asetuksena tai erilaisina ohjaavina direktiiveinä. Jos EU:lta tulevaa ohjausta ei pane toimeksi määräaikaan meneessä, joutuu jäsenmaa EU-tuomioistuimeen ja korvausvastuuseen. Suomi mallimaana noudattaa sokeasti Brysselin ohjausta, vaikka se sotisi täysin kansallista etua vastaan. Tähän on tultava muutos!

Kannatan lähidemokratiaa eli sitä, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä ja siten, että tavallisen ihmisen on mahdollisimman helppoa päätöksentekoon vaikuttaa. Euroopan Unionissa suurinta päätäntävaltaa käyttävät epädemokraattisesti valittu EU-komissio ja toisaalta kaikkein nohevimmat lobbarit. Onneksi kansallismieliset, kansallisvaltioiden itsenäisyyttä puolustavat puolueet ympäri Eurooppaa ovat löytämässä yhteisen sävelen, mikä lisää ryhmän painoarvoa europarlamentissa. 

 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?